Joulukuun ekana

Vuosi kääntyy viimeiseen kuukauteen.  Talvesta taas tällä erää ei ole tietoakaan, vaikka viikon alussa jo olikin lumi maassa.  En valita, mutta oikeasti valoisampaa oli ajella autolla töihin ja takaisin.

Joulu vaan tulee oli lunta tai ei.  Tämä tuleva viikonloppu on paikakunnan joulunavaus viikonloppu erilaisine tapahtumineen, myyjäisineen ja tietysti adventtikirkkoineen.  Suunnitelmissa minulla on käydä Rovaniemen kaupungin kirkossa kokemassa ison kirkon tunnelma ja tietysti sitten maallisempaa kuten Joulupukin paja :).  Toivottavasti saan hyvät oppaat.


Itsenäisyyspäivä on tiistaina 6.12.2011 ja tuhannet kynttilät syttyvät sankarihaudoille  ja  mistä sen tulisi meitä muistuttaa?  Itsenäisestä Suomesta, mutta mutta...  Media alkaa olla täynnä ketä on kutsuttu itsenäisyyspäivän juhliin linnaan ja missä asussa sinne mennään ja tietysti  joku valittaa ettei saanut kutsua.  Seköhän on tärkeintä Suomessa.  Meidän tulee olla nöyrästi ylpeitä maastamme ja siitä mihin meidät on johdettu.  Juuri tullut tilasto kertoo, että Suomi on toiseksi vähiten korruptoitunut valtio maailmassa.  Sekin on yksi turvallisuustekijä ja suomalaisille itsestään selvyys.  Upea asia,  mutta siltikään kaikilla ei mene hyvin.

Laitan kotini kuitenkin joulukuntoon, mutta en stressaa siivoamisella vaan haluan tunnelmaa ja haluan tytöt aveceineen kotiimme.  Tietysti isää käyn tervehtimässä ja tapaamassa koko perhettä siellä suunnassa. Jouluruokia suunnittelen jonkin verran ja hyvin perinteisesti laatikoita ja salaatteja, tietysti itsetehty sinappi ja joulutortut.  Kinkku paistetaan yhteistuumin perheen kanssa pari päivää ennen joulua.  Kuusi tuodaan tupaan ja koristeita laitan jonkun mielestä vähän liikaakin :)  Vielä on muutama viikko näihin töihin aikaa.  Odotellaan ja nautitaan näistä päivistä.  Hyvää joulun odotusta!

Syyslomatervehdys

Pitkästä aikaa saan aikaa ja voimia kirjoittaa tähän blogiini.  Syksy on kulunut monenlaisissa merkeissä.  Rakas äiti on haudan levossa ja nyt pystyn jo käymään haudalla kukkien ja kynttilöiden kanssa.  Omalla tavallaa on rauha ympärillä ja turvallinen mieli, että äidillä on kaikki hyvin.  Isäkin voi tilanteeseen nähden todella hyvin.  Laittaa ruuan itse, käy päivittäin kävelylenkillä ja osallistuu veteraanien toimintaan jne.

Meidän Kreetan saaren syysloma toteutui unelmallisen hyvin.  Oli aurinkoa, meressä uintia, hyvää ruokaa ja todella sopivaa seuraa.  Viikko vaan on niin lyhyt aika, mutta kyllä siinäkin pääsee tästä arjesta eroon.
Kuvia otettiin satoja ja laitan niitä pikapuoliin tähän.

Elämä jatkuu

Raskas syksy alkaa hieman ehkä helpottaa ja jaksaa taas suunnitella tulevaa.  Rakkaan äidin muisto säilyy ja vahvistuu.  Saan olla niin monesta asiasta kiitollinen.  Äiti harrasti monenlaista mm. runojen lausuntaa ja kirjoittamista.

Olisi ollut tärkeää saada pitää vielä äiti kanssamme, mutta Taivaan Isä näki toisin.  Äidin hieno elämä ja kultaiset muistot kannattavat eteenpäin.  Tietenkin nyt pitää muistaa huolehtia isästä, joka tuntuu kuitenkin pärjäävän yllättävän hyvin.  Ehkä ikä ja monipuolinen elämän kokemus tuo tuota "järkevyyttä" järjestellä asioita mielessä ja käytännössä.

Mutta, Mutta: Syysloma lähenee ja matkasuunnitelmat kirkastuvat.  Ilolla luin Maman blogia ja niinpä  olen tyytyväinen valintaamme.  Taas pitää toivoa, että kaikki menee hyvin.  Syksy on niin pimeää aikaa, että on hyvä syy päästä tuulettumaan ja vaihtamaan maisemaa.  Toki tämä lähialueen maisemakin viehättää, mutta siltikin haluan nähdä muutakin.

Illalla olin lenkillä ja sopivasti tuuli, niin jopa tuntui viileältä, vaikka asteita oli plussan puolella liki kymmenen.  Iltaaurinko loisti upeissa moninaisissa väreissään.  Kotiin tultuani meillä oli taitava kynsien laittaja ja niinpä minunkin kynnet saivat ensi kertaa oikein kuviot ja "timantit".  Hienoa mennä huomenna töihin :)

Rakas äitini

‎"Hän lähti,oven suuhun ja kynnyspuulle jäi kaipaus kukkimaan,se kuiskaa ikävän teille,ei erhettä milloinkaan tee,elämän antaja meille,vaikka tänään tuntuukin niin,sydän kuitenkin Jumalan teille jää itkien kiitoksiin."
16.12.1928-25.8.2011

Niitä,näitä

Aika kuluu helposti ja taas on takana yksi kesä ja edessä uusi lukuvuosi, joka on monellakin tapaa erilainen.  Suurin muutos lienee se, että nuorempikin lapsista lähtee opiskelemaan yliopistooon ja "jättää" kodin tyhjäksi.

Nautin kovasti siitä, että nuoret saavat haluamansa opiskelupaikan, totta kai. Tiedän etteivät hekään siirry helppoon tilanteeseen.  Nuoret joutuvat miettimään miten opinnot edistyvät, miten rahat riittävät jne. Omassa tilanteessa koti hieman rauhoittunee ja saamme aikaa aviopuolison kanssa harrastaa ehkä jotain uutta.  Liikunta on tarpeen ja terveyttä ylläpitävä, joten sitä lisäämme viikko-ohjelmaan. Pitää vähän vielä odotella kansalaisopiston ohjelmaa ja katsoa sitten onko uutta tarjolla.

Toisaalta tämä syksy on erilainen ja hieman pelottava, koska äitini joutuu (pääsee) sydänläpän leikkaukseen ja se on niin ajankohtainen asia kuin ensi viikon asia.  Pelottaa, mutta antaa toivoa elämän jatkumisella.  Aina leikkaukseen liittyy riskejä ja vasinkin kun tulee ikää, mutta on huolestuttavaa kun äitiä ahdistaa ja tuntuu välillä että henki loppuu.  Vanhenemisen huomaa tälläkin tapaa ja sen pelon, että menettää itselleen rakkaita ihmisiä.  Ihmiselo on merkillistä ja välillä ihan käsittämätöntä.

Eilen olimme kummipojan rippijuhlissa Keski-Suomessa. Konfirmaatio tapahtui Taulumäen kirkossa Jyväskylässä. Oli mukavan nuorekas messu ja pappi todella puhui nuorille.  Muutenkin tuntuu että keskisuomalaiset ovat leppoisia ihmisiä eikä turhia kiirehditä.  Kodin juhlassa oli tarjolla hyvää lihakeittoa lisukkeineen ja tietysti kahvia; välikahveilla huomioitiin minun aina kolottavaa kahvihammasta :) Illan suussa ajelimme kotia kohti, silä vanhempi tytär oli porukoineen tullut kotiin Rovaniemeltä.  Kuvioihin kuuluu kohta kaksi vuotta täyttävä Remus.



Nyt onkin sitten aika suunnitella ensi viikon töitä. Huomenaamuna nuorempi lähtee seikkailuseminaariin ja vanhempi suuntaa opiskelupaikkaansa Rovaniemelle.  Me vanhukset täällä kotona käymme töissä ja pidämme kotia yllä :)

Pyöräilyä

Tänään on tulossa 1000 km täyteen polkupyöräilyä toukokuun alusta.  Aamulenkki ( 20 km ) on tehty ja nyt lähden vanhaan kotiini 30 km päähän sadetta uhmaten http://www.ilkka.fi/uutiset/sää. Paluumatkan taidan tehdä auton kyydissä, johon jo varmuudeksi laitoin pyörän kuljetuskoukun.

Sisarien perheet ovat menossa PowerParkiin Alahärmään http://www.powerpark.fi/huvipuisto,   mutta taidan jäädä vanhempieni avuksi tai miten sen nyt ottaa! Mulle riittää polkupyörän vauhti, joten huvipuiston laitteet saavat jäädä.  Tietysti olisi mukava käydä katsomassa muita ihmisiä :)

Muuttuvat säät

Tiistaiaamu on kulunut kuunnellen sadepisaroiden tasaista rummutusta verannalla.  Vesisateella on omanlaisensa mieltä virkistävä vaikutus, vaikka joku on eri mieltä.  Tosin eilinen päivä oli täydellinen suomalaiselle sopiva kesäsää: aurinkoista, mutta sopivasti pilviä ja pientä tuulenvirettä koko ajan. Ilta tuntui erityisen hyvältä kun ei ollut liian paahtavan kuumaa, tosin itikat kiusasivat jonkin verran, erityisesti kun päätin laittaa kasvimaan kohtuulliseen kuntoon.

Kasvimaan kunnostus kannatti, sillä nyt sateella eikä sateen jälkeenkään olisi miellyttävää mennä sipuli-, porkkana- salaatti- eikä punajuuripenkkien väliin.  Mitähän varten taas kyvin noita kasviksia niin paljon? Joka syksy "vannon" että tämä oli sitten viimeinen kesä, kun kulutan lomaani kasvimaalla, mutta lyhyt on muisti kun keväällä on ihan innoissaan menemään kylvöjä tekemään.  Kaipa se on perua tuolta lapsuudesta; aina piti olla kasvimaalla tai heinäpellolla.

Posti toi mielettömän mukavan yllätyksen: kutsun juhliin, joka on pikkuserkkuni Pekan ja puolisonsa Katin yhteiset 50 v synttärit.  Mutta, mutta tietysti samana viikonloppuna on jo luvattu, vuosi sitten luvattu meno!  Miten voikin aina kaikki olla samanaikaisesti? Kesässä onkin todella vähän viikonloppuja ja lisäksi on noita kesätapahtumia.  Ensi viikonloppuna on aiheena Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit, jotka lienevät 20. perättäiset.  Sitäkään perinnettä ei voine katkaista, tosin nuo tuplasynttärit olisivat kyllä voittaneet Kaustisen :)

Ukkosta

Markkinapäiville menin eilen polkupyörällä yhteensä 60 km ja tänään moottoripyörällä samoille markkinoille http://www.rokulipaivat.fi/.  Molempina päivinä oli ihmisiä liikkeellä ja kyllä osasi olla lämmintä, lähes pakahduttavaa sillä alue oli asfaltin päällä. Moottoripyörällä ajelukin oli lämmintä puuhaa, mutta silti kävimme vielä museo kierroksella http://www.nelimarkka-museo.fi/. Näin tuli kulttuuriannos ja huomiselle olen suunnitellut ainakin kesäteatteria.

Iltapäiväksi tulikin sitten ukkosta ja rankkaa sadetta, mutta ei aiheuttanut tällä alueella suurempia tuhoja. Emmekä kastuneet ! Illan hämärtyessä kävelemäään kylille ja iltakävely tuntui virkistävän sateen "pehmittämillä" teillä liikkuessa.  Ihanan raikastavaa oli, vaikkakin edelleen 20 astetta keskiyöllä!

Ihana keskiviikko-ilta

Olipa kivat 75 vuotissynttärit! Pääesiintyjinä olivat osaavat, laulutaiteilijat Tiina-Maija Koskela ja Esa Hirvilammi, joita säesti  Sanna Hirvilammi.  Tiina-Maijan tulkinta oli upeaa niin pohjalaisista "renkutuksista" My Fair Ladyn  Tanssin läpi  koko yön, joka oli niin raikas ja ihastuttava. Täydellisen tunnustuksen saa Esa Hirvilammin Eino Leinon sanoihin laulama Nocturne Se sai aikaan kylmän väristyksiä. Aivan mahtavaa että joku osaa laulaa!

Synttärijuhlat olivat sankarin "näköiset" ja ihmiset, joita oli meidän pienen paikkakunnan huomioiden paljon,  olivat iloisia, kesäisiä kertakaikkiaan ihania. Olin onnellinen että lähdin juhlaan; polkupyörällä kesämekossa :)  Synttärilahjoituksen Sinikka osoitti omaishoitajien työhön mikä on todella koskettava kohde.

Juhlan kruunasi mansikkainen kermakakku, jonka sankari itse oli tehnyt useita pellillisiä!  Tätä kesään lisää :)

Kesämenoja

Lomalla ollaan ja samalla suunnitellaan mitä tehdään. Tänään tulee kylään Olivia 5 kk, joten siinä kohokohta.  Huomenna mennään 75 v synttäreille.  Viikonloppuna on markkinapäiviä ja jossain välissä on PAKKO ehtiä mansikkamaalle.


 Mutta mitä muuta?





Mielenkiintoisia tapahtumia riittää:
Tangoilua, Iskelmää vai Kansanmusiikkia

Tai toisaalta markkinoille
Alajärvelle, Kristiinankaupunkiin, Kuortaneelle

Lisäksi:
Dandie,Taidetta, Rallia

Sekä ehdottomasti KESÄTEATTERIA
Maailmankirjat sekaisin, Votkaturistit, Höyryä, höyryä Haapamäki

Matkakohteet voisivat olla:
Muuten vaan Rovaniemi,  Helsinki
ja kultturikaupunkien kannalta Turku, Tallinna

Kaiken tämän kruunaa joka aamuiset pyöräilyt tai vesijuoksut :)

"Vuoden pisin päivä"

Kesä alkaa olla huippuhetkessään, sillä eletään juhannusviikkoa. Niin tänä vuonna juhannus on vaihteeksi aika loppukuusta. Muistanpa sattumoisin, että 19 vuotta sitten, kun kuopus syntyi 19.6 oli juhannusaatto ja silloin juhannnus kuluikin synnyttäneiden osastolla :). Mutta tähän päivään: Ihanaa valoisuutta riittää siitäkin huolimatta että sade piiskaa maisemaa tuo tuosta!  No tämän päivän päiväaika oli kohtalaisen aurinkoista ja ihan lämmintäkin.  On suomalaisessa kesässä sitä jotakin.  Enkä ole katellinen niille kahdelle sukulaise perheelle, jotka viettävät juhannusta Kreetalla ja Turkissa :).

Kesäpäivän seisauspäivä alkoi joka keväisellä (tänä vuonna juhlien takia siirtyi!) polttopuiden pilkkomisella.  Onneksi on noita koneita keksitty ja hankittu avuksi.  Sirkkelöinti sujui kohtalaisen joutuisasti ja onneksi on tuo nuorempi vielä kotona niin tuli apuun! Kylläkin hieman "pitkin hampain"! Puulato saatiin lähes täyteen, mutta mies haki uuden kuorman pihaan ja se odottaa pilkkomista, mutta jääköön juhannuksen jälkeen.

Kummipoika on lomalla meillä, mutta ei poika pääse niin helpolla, vaan sai ajaa koko piha-alueen nurmikon.  Ja taas onni, että on kone apuna, nimittäin päältäajettava ruohonleikkuukone.  Nyt on nurmikko juhannuskunnossa!

Ilta kului mökillä, sillä onkiminen on yksi kesä mukavista harrastuksista.  Sopivia onkikaloja tuli pannullinen. Kalat kun paistaa voissa, niin johan ne maistuvat ja jälkkäriksi lättyjä omena- ja mansikkahillolla!

Tällainen kesäpäivä ja saatanpa täydentää myöhemmin kuvilla, sillä nyt on aika kömpiä nukkumaan, valoisasta kesäyöstä huolimatta!

Huh Hellettä!

Hienoa, että Suomessa saadaan heti alkukesästä nauttia megaluokan helteistä.  Tosin vanhoille ihmisille tämä ei ole mitään helppoa aikaa.  Järven rannalla laiturilla istuen on oikein miellyttävä olla ja nauttia kauniista maisesmasta, muutamasta veneilijästä ja rantakaislikon elämästä kaloja unohtamatta.  Oiva tapa myös päästä eroon stressin tunteesta :)

Viikonlopun juhlahumu alkaa pikkuhiljaa helpottamaan.  On mahtavaa, että ystävät, sukulaiset ja tuttavat tulevat juhlimaan, kun on sen aika.  Lauantain aikana pöydän antimista oli nauttimassa lähes sata ihmistä ja sunnuntainakin vieraita oli viitisen kymmentä.  Tarjottava riitti mainiosti, sillä reipas "emäntämme" oli varautunut väen paljouteen.  Tilatkin riittivät, sillä juhlijat tulivat ja menivät eri aikoina.  Onneksi säät suosivat ja terassi oli hyvin käytössä.  No nyt on palattu arkeen ja kesäinen mattojen pesu on edessä.

Ensin kuitenkin kiertelen hieman kotimaata ja käyn myös pääkaupungissamme.  Voipi olla että kokeilen junalla matkustamista tai sitten helppouden nimissä tartun auton rattiin.  Katsotaan.

Kesäloma alkakoon!

Toukokuun loppu on aina niin kiireistä työssä ja nyt tämä kevät on ollut kiireistä tyttären yo-juhlien vuoksi.



  Onneksi vanhempi tytär on ollut isona apuna ja nyt pari päivää vielä Jossu lisäapuna :). Aika rauhallisella mielellä voin istua ja kirjoittaa tässä  ja kuunnella Zorbasta. Valmiina viime silausta vailla ovat kakut, sacherit, voileipäkakut, sen seitsemän sortin salaatit: kreikkalaista, kaiser, italian, tonnikala....  Aivan valmiina perinteiset kreikkalaiset lihapullat, karjalanpiirakat, poropiirakat, rommikakut, ylioppilaat jne.. Kuohari on viilenemässä :).

Aurinkoista päivää toivomme, jotta voimme istuskella myös verannalla.  No, jos sataa ollaan sisällä!  Istumapaikkoja lienee yli 50, joten sovimme hyvin.  Ongelma on se, että suurin osa vieraista on ilmoittanut tulevansa sunnuntaina, mutta sekään ei haittaa, sillä olemme varautuneet :)  Tarjottavaa ainakin riittää.

Seuraava vaihe on se, että opiskelupaikka heltiäisi jostain päin Suomea. No, jos mieleistä paikkaa ei tule niin vuosi töissä ja sitten taas haetaan paikkaa

Olla suomalainen!

Täytyy minunkin hehkuttaa itsestään selvää asiaa miten on hieno olla suomalainen. Kliseeltä kuulostaa myös se, että kiitos sotaveteraanien itsenäisestä, suomalaisesta maastamme.  Mutta oikeasti tulee olla kiitollinen niille jotka tekivät isänmaan puolesta työtä ja taistelua vuosikymmeniä sitten.  Oma isäni ei koskaan ollessaan työelämässä ja meidän lapsien ollessa vielä kotona kertonut kokemuksiaan ei Munakukkulalla eikä Ranuan/Lapin alueella.  Nyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana ja erityisesti viimeisten vuosien aikana hän, nyt 86-vuotias on kertonut ja kirjoittanut millaista oli kun vihollinen tulitti muutaman kymmenen metrin päässä.  Ihana asia on ollut että isä säästyi vahingoittumattomana ja kamalalta tuntuu kun hän kertoo vieruskaverista joka jäi kentälle.  Ne tarinat pitäisi kaikki kirjoittaa muistiin.

Tänä iltana isänmaallisuus voi nousta taas arvoon arvaamattomaan ja sitä suomalaista sisua tarvitaan jääkiekossakin.  En ole katsonut vielä ainoatakaan peliä, mutta tunnelmilta en ole voinut välttyä.  Tuskin tänä iltanakaan; niin innokasta osallistujaa löytyy meidän perheestä.  Tietysti sitä voisi lähteä ulkoilemaan. Se ei kauheasti houkuta, sillä torstai-iltana oli karhu kuljeskellut postilaatikon läheisyydessä. No, tuskin tulee enää, sillä lenkkeilijä joka otson näki oli sitä mieltä että hän säikähti karhua, mutta karhu varmasti vielä enemmän :). Silti en halua tavata.    

                                                        

Ihmiselämä

Viikko kului työn merkeissä. Tosin perjantaina ehdin kunnostamaan perheen kanssa pihapiiriä ja hieman sisäolojakin mm. vahaten lattiat, mikä ei olekaan ihan helppo juttu ainakaan minulle.  Mutta lopputuloksesta voi kyllä olla positiivisesti iloinen: kaikki näyttää puhtaammalta.  Siivousintoilija en ole, mutta näkyvää lopputulosta rakastan :)

Perjantaiaamusta sen verran, että kävin vesijuoksemassa 45 minuuttia uimahallissa.  Kiitos PeeKoon kannustuksesta!  Olen joskus kokeillut ja silloin tuli sellainen tunne, etten osaa, mutta mukanani oli kaksi kokenutta vesijuoksijaa ja pikakurssituksella aloin "juosta".  Nopeasti aika meni ja se oli niskan kannalta helpompaakin kuin uiminen :)  Tästä eteenpäin taidan jatkaakin vesijuoksulla uimahallikäyntini.

Mutta sitten tuohon otsikkooni Ihmiselämää. Olin tänään perinteisissä suomalaisissa hautajaisissa, mutta jälkeen päin ei jäänyt synkkää ja syyllistä tunnetta niin kuin joskus on käynyt. Siis pappi ei saarnannut, vaan  rovastin muistopuhe oli vainajan elämänkertaa käsittelevä ja se oli mielenkiintoista, vaikka se käsitteli myötä- ja vastoinkäymisiä     - niin kuin jokaisen meidän elämään kuuluu.  Kun on hetki aikaa istua  ja kuunnella toisen ihmisen kertomaa, niin saa ajattelemisen aihetta. Välillä on mietittävä mikä tämä elämän tarkoitus on:  synnytään ja kuollaan ja tämä isomummu ei ehtinyt nähdä pojanpoikansa tyttöä, joka nyt oli 3 kk.

Kuolema aina pysäyttää ja hautajaiset tuntuvat aina yhtä raskailta.  Pitää olla kiitollinen niistä yhteisistä hetkistä, päivistä, vuosista, mitä saamme viettää eri ihmisten kanssa erilaisissa kohtaamisissa eikä vaipua sellaiseen lopullisen menettämisen tunnelmaan.  Eletystä elämästä tulee iloita ja riemulla odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Pyöräilykausi avattu!

Paikkakuntamme pyöräilykausi on oikein viralliselta taholta avattu.  Kunta tarjosi mehua ja pikkuleipiä sekä arvonnan tämän iltapäivän ja illan pyöräilijöille.  Kävin osallistumassa ja pyöräilin reilut 10 km.  Koleassa säässä tuo pikkupyrähdys tuntui ihan riittävältä.  Kovin moni ei ainakaan vielä tässä vaiheessa ollut ehtinyt mukaan pyöräilyyn, mutta toivottavasti illan aikana on paikkakuntalaiset liikkeellä.  Itse säästelen voimiani vähän, sillä tarkoitus on vielä mennä uimaan  1000 metriä.

Uimahalli on tämän viikon auki ja siirtyy sitten kesäkauteen ja on näin ollen suurelle yleisölle suljettu :(.  Harmi, sillä olen vasta erityisesti innostunut uimisesta.  Uimataitoni ei todellakaan ole kummoinen, mutta liikkuminen vedessä on omalla tavallaan helppoa, vaikka tuntuukin jäsenissä illan aikana ja vielä seuraavana päivänäkin.  Pitäisi varmaan mennä aikuisten uimakouluun, jotta löytäisi oikeanlaiset potkut ja käsiliikkeet.  Sitä opittiin lapsena omalla tavalla uimaan, kun joenrantatöyräällä asuttiin ja veteen kirmattiin ainakun vain oli mahdollista ja vanhempien ja erityisesti mummun silmä vältti :).  Nyt tarkenee vasta juhannuksen jälkeen veteen ja vain kastautumaan.

Näitä näkymiä odotellen!

Shoppaillen

Tämä päivä tai ainakin puolet siitä kului shoppaillen kaikkea mukavaa kesäksi.  Ainakin kaasugrilli on mahtava! Se siirrettiin mökille odottamaan oikeita grilli-ilmoja.  Toivottavsti vielä tulee niitä, että eivät menneet pääsiäisenä ohi!

Aito luonnon kesämerkki on se, että siilit ovat ilmestyneet ruokapaikkansa ääreen. Kyllä kelpaa kaurapuuro, joka on veteen keitetty ilman suolaa.  Siilit suorastaan tappelevat kuka saa eniten sotkea ruokakupilla. Kaikki koivet ruoka-astiaan ja nokka syvälle puuroon.  Siilien ruokinta on jo useamman vuoden perinne, jota olen uskollisesti toteuttanut.  Illan suussa vien melko annoksen puuroa tiettyyn paikaan ja eikä aikaakaan kun siellä on siilit.  Tämän kesän saldo kerralla on kaksi siiltä.

Uintia

Viime viikkojen aikana olen käynyt useamman kerran uimassa paikallisessa uimahallissa ja niinpä torstai-illan päätteeksi lähdin taas ja mukaan sain koko paikalla olevan  perheen=yhteensä kolme.  Olipa mukava uida 1000 m, mikä onkin periaatteessa ennätykseni.  Eli ennätys viimeaikaisissa uinneissani!  Lisäksi vesiliikunnan tuottama ilo on niin mahtava ja on hyödynnettävä pienen paikkakunnan ihme: oma uimahalli!  Viimeisen tunnin uimme vain me kolme: aika ylellistä olla uimahallissa eikä ole muita kuin oma perhe.

Olen joutunut kehittämään uusia liikuntamuotoja, koska talvella menetin uskollisen lenkkikaverini. Lähes 14 vuotta lenkille kuin lenkille lähti säässä kuin säässä aina yhtä iloisena Suomen pystykorva.  Joskus koiran tapoihin kyllästyin lenkin aikana, kun se olisi halunnut tutkia kaikki mahdolliset tolpat hajuineen.  Monesti ajattelen ottavani koiran mukaan, mutta häkki on typötyhjä. Ressua kaipaamme!

Uutta koiraa en tässä vaiheessa halua, vaikka kuinka ihana onkin.  Sitä paitsi tuolta pohjoisesta aina silloin tällöin tulee sellainen "lyhytjalkainen", mahdottoman älykäs, itsepäinen Remus-herra, joka onneksi jaksaa lähteä lenkille.  Itsepäisyys täytyy vaan  useimmiten kitkeä alkumatkasta pois, niin sitten luistaa vauhdilla loppulenkki:)

Vappua odoteltaessa

Helteisen lämmin viikonloppu on tällä erää ohitse ja olipa mukava ulkoilla, mökkeillä, haravoida ja jopa siivota ulkovarasto!  Kaatopaikkatavaraa valitettavasti ehtii syntyä vuoden aikana ja ympäristön kuormitus on jonkinmoista tällaisella tavallisellakin kuluttajalla.   Miten sitä osaisikin olla ostamatta turhuutta.

Säätiedot lupaavat ikävän viileitä ilmoja vapuksi, mutta pitää vaatettaa taas toppavaatteisiin itsensä niin tarkenee.  Autossa on jo kesäkelin pyörät ja  toivottavasti niillä pääsee töihin ja ehkä vappuajelulle.  Polkupyöräilyn olen aloittanut tosin vain reilut 60 km on kilometrejä kertynyt.  Hyvää harjoittelua toukokuussa käynnistyvään pyöräilykauteen.

Tänä iltana teen kävelylenkin ja sen päätteeksi menen uimaan uimahalliin.

Pitkäperjantai

Aamu alkoi "normaaliin" aikaan ja jo puoli seitsemän olimme kevään merkkejä tarkkailemassa luonnonhelmassa.  Kurjet, kuovit, teeret olivat jo äänekkäästi aamutoimissa.  Vierestä lähti pari hirveä melkoisella kopinalla, kun ilmeisesti säikähtivät makuupaikoiltaan meitä. Tosin säikähdin minäkin, kun ajattelin että jos vaikka karhu olisi lähestymässä! Ehdin jo kääntyä tulosuuntaan, mutta sitten tajusin olla paikoillani.  Kevään ensimmäinen taivaanvuohi -havainto kuultiin ja nähtiin.  Olen niin ihastunut taivaanvuohen pyrstösulkien räpättävään ääneen.  Se on omalla tavallaan oikea kevään avaus!

taivaanvuohi

Hiirihaukka istui koivun oksalla ja pääsimme aivan puun alle ennen kuin se malttoi lähteä lentoon.  Jatkoimme matkaa ja pellolla näkyi metsäkauriita.

metsäkauris

Lähestyimme pellon reunaa varoen risukasan takaa, mutta mikä yllätys olikaan, kun risukasasta kärppä tuijotti meitä yhtä ihmeissään kuin me sitä.  Voi luontonäytelmää, kun kärppä välillä sukelsi risukasaan ja taas kävi kurkkaamassa olemmeko vielä paikoillamme!  Toisella silmällä tarkkailin metsäkauriiden ruokailua ja kuinka sulavasti ne välillä loikkivat ojan toiselle puolelle.  Olipa mahtavaa, kun risukasaan tuli vielä toinen kärppä ja mikä tuikojus sillä pikkueläimellä olikaan.  Kaiken kukkuraksi taivaanvuohi "lauloi" koko ajan!

kärppä

Palailimme kohti kotia ja aamupalan ääreen ja samalla muistelimme miten monesti olemme -erityisesti vappuaamuna olleet lintubongailuretkillä.  Toisinaan heikoin tuloksin, mutta yleensä aina olemme nähneet jotain mielenkiintoista. Toivottavasti saamme jatkaa perinnettä ja myös jälkikasvu haluaa liikkua luonnossa.

Kiirastorstai-illan illallinen!

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Pääsiäisviikolla

Eilen käytiin eduskuntavaalit ja tulos oli ... yllättävä ja paljon puheita herättävä.  Seuraavat neljä vuotta on mielenkiintoista aikaa nähdä mihin ollaan menossa.  Jos menee huonosti tai erittäin huonosti onneksi saan valittaa luvan kanssa:) Omasta kunnastani ei nyt ole edustajaa, mutta onneksi molemmin puolin naapurikunnista on joten eiköhän ne hoida meidän asiat kuntoon...

Tänään tulee oikein myrsyävästi, mutta aion kohta lähteä ulkoilemaan.  Pyöräilykauden olen aloittanut, mutta nyt pyörä saa jäädä tuulen takia.  Tämänkin kesän tavoitteena on 1000 km, mutta vasta touko- elokuun aikana.  Siihen asti harjoittelen.  Tämä kesä lienee jo 14. kesä, kun tuo 1000 km täyttynee.  parhaimpina kesinä olen ajanut tuon  neljän kuukauden aikana lähes 2500 km.


Illan aikana teen vielä aidosta kreikkalaisesta filo-taikinalevyistä jotain ihanaa herkkua!  Täytteen koostumusta en ole vielä päättänyt, mutta jotain makeaa eiku supermakeaa sen täytyy olla.  Laitanpa tänne kuvan, jos onnistun.

Onnistuin!  Kuva ei näytä kaikkia parhaita puolia :) mutta maku oli kohdallaan ja jo yksi kääryle on kadonnut johonkin.  Kiersin erikseen jokaiseen kääryleeseen neljä filolevyä ja välissä on hunajaa, kookosta ja rusinoita.  Ei ole niin makeaa kuin kreikkalaiset baklavat, mutta ei tarvitsekaan.  Pystyy nauttimaan kahvin kera. Parakalo!

Koulutusta ja pääkaupungin elämää!

Vietin pari päivää koulun penkillä eli tällä kertaa siellä opiskelijoiden puolella.  Olin kehittämispäivillä hakemassa uusia ideoita tai ainakin ajantasaistamassa tietojani omalla alallani.  Ideoista en tiedä, mutta havahduin, että asioista ja tilanteesta missä mennään on hyvä ottaa selvää.  Niinpä ensi viikon sävelet ovatkin kutakuin selvät.  Koulutuspäivillä oli mukana muutama täältäpäin ja myös hyvä ystäväni.  Tunnettuun tapaamme kommentoimme ja menimme vauhdilla:)  Paras anti lieneekin kollegoitten kanssa keskustelut.

Paikka oli Paasitorni www.paasitorni.fi. Kieltämättä upeat puitteet ja paikkaan sopivat ruuat.  Koulutustilakin oli ok, tosin hieman viileä, joten se "pakotti" erään osallistujan ostamaan kauniin, punaisen neuleen!  Muutoinhan isot tilaisuudet ovat hyvin organisoitu.  Aikataulussa pysyttiin hyvin ja saimme kuulla myös kokemuksia kentiltä eikä pelkästään asiantuntijalausuntoja.  Asiantuntijalausuntoja tarvitaan, sitä en kiellä,  mutta täältä maalta katsottuna ne eivät aina ole meille soveltuvia, kun niin moni näkee asiansa vain kehä3 tuoltapuolen :)

Helsingin kevät oli vasta aukeamassa.  Kukkaistutuksia näkyi jonkin verran, mutta kyllä kevään pöly talven hiekotusten jälkeen on häiritsevää.  Tuntui sieraimissa ja keuhkoissa asti ja sitten se liikenteen melu ja pakokaasut! Välillä aidosti pitää ihmetellä haluavatko he kaikki asua tuolla pääkaupungin alueella, keskustasta nyt puhumattakaan.  Monenlaista viihdetarjontaa ja mielenkiintoisaa tapahtumaa tietysti pääkaupungistamme löytyy.

Tällä matkalla tapasin myös opiskeluaikaisia kavereitani.  Toinen heistä vieraili talven aikana Pohjanmaalla, mutta toisen olin nähnyt viimeksi neljä vuotta sitten.  Iltaa istuimme Kipinässä ja vielä myöhemmin siirryin koulutuspäivätuttujeni kanssa toiseen pieneen ravintolaan iltapalalle.  Niinhän se ilta kului ja oli aika siirtyä hotellille.  Hyvin nukutun yön ja runsaan aamiaisen jälkeen oli aamulenkin vuoro. MUTTA aamulenkkini typistyi noista ilmasto-olosuhteista johtuen ja nautinkin vain Hakaniemen kauppahallin miljööstä.

Kotimatka sujui Pendolinolla ja juna oli ihan ajoissa.  Parin päivän aikana lumet olivat vähentyneet täälläkin ja ilmassa oli oikeita kevään merkkejä.  Iltalenkki Hillan ja dandie Remuksen kanssa ja taas olin valmis nukkumaan.

Perjantaiaamuna makuuhuoneen ikkunan avattuani kuulin ihanaa linnunlaulua ja ilma tuntui raikkaalta.  Tein aamukävelyn Remuksen kanssa, joka oli myös innoissaan, erityisesti paluumatkalla kun tuli muita kävelijöitä ja koiria vastaan.  Täytyy todeta että en tätä puhtautta ja rauhaa vaihda Hesan meininkiin!

Sunnuntaina

Tämä kevätaurinkoinen sunnuntai on kulunut pääasiassa ulkoilun ja kyläilyn merkeissä.  Aamulla kun maa oli vielä kohmeessa otin koiran mukaan ja kävimme neljän kilometrin lenkillä.  Tuuli oli kohtalaisen voimakas, mutta ei haitannut liikkumistamme ja lenkillä oli muitakin.  Läheisen pellon sulalla oli kaksi metsäjänistä aterioimassa ja yllään oli jo hieman ruskehtavat kesäpuvut!  Eli kyllä se kesä sieltä pikkuhiljaa tulee.

Aamupäivällä tein toisen kävelylenkin reippaalla tahdilla ja sitten lähdimme kylään naapuripitäjään.  Siellä oli pöytä täynnä herkkuja syntymäpäivien johdosta.  Onnea vaan vielä kerran molemmille sankareille.  Piirakat ja kakut olivat maistuvia.  Reilun parin tunnin jälkeen palasimme kotiin. Tarkoituksena oli käydä ennakkoäänestämässä, mutta äänestyspaikka olikin mennyt kiinni jo klo 16.  No, huomenna äänestetään.



Koira oli ollut yksistään kotona, joten oli aika lähteä taas sen kanssa lenkille.  Kyllä koira on niin ihana, kun se on aina yhtä iloinen kun tullaan kotiin.  Kiersin sen kanssa nyt vain kolmen kilometrin lenkin ja kurapuvusta huolimatta sen tassut olivat kuraset.  Paluumatkalla piipahdimme anopin luona pikavisiitillä ja joimme kahvit.  Tai siis minä join ja koira odotti.  Kotona sitten katsottiin vähän formula-1 kisaa Malesiasta.

Näin on taas yksi sunnuntai ja viikonloppu takana ja työviikko työmatkoineen odottaa.

Mukavia hetkiä tiedossa!

Talvi on kääntynyt selvästi kohti kevättä ja ollaan jo huhtikuussa. Tässä onkin muutama päivä  vierähtänyt odotellessa kotiin vieraita! Tuttuja ovat, mutta on tapana sanoa, että tulee vieraita.  Ylläoleva on toinen vieraistamme! Viimeksi olemme tavanneet reilu kuukausi sitten ja niinpä on jo ikävä.  Pitääpä katsoa onko tapahtunut muutoksia :)

Siivouksia olen tehnyt ja huomenna leivon vaikkapa pullaa tms. jolla saan kotiimme hyväntuoksun! Pääsiäisruohon kylvin tänään ja viime viikolla innostuin ostamaan minikasvihuoneen.  Kylvin sinne persiljaa, ruohosipulia ja lehtisalaattia.  En tiedä kasvaako siinä mikään, mutta olen innokas kokeilemaan.   Pitäisi ehkä ostaaa nimenomaan yrttejä, mutta aloitin nyt noilla puutarhakasveilla :)

Joka kesä päätän, että ensi kesänä en kylvä puutarhaan mitään, mutta aina näin keväisin ostan kuitenkin siemenpusseja.  Nyt on jo ostettuna  neljä pussia porkkanan siemeniä, kolme pussia erilaisia salaatinsiemeniä, punajuurta, parsakaalta, tilliä yms. Lisäksi pitää ostaa muutamia pusseja istukasipuleita sekä kelta- että punasipuleita.  Sipulit yleensä onnistuvatkin kesän säistä huolimatta. Voi voi kaihoisaa kesää ajatellen.

Puutarhuri en ole enkä ainakaan kukkapenkkien hoitaja! En tiedä mistä toislla on niin hyvät hortonomin taidot.  Toivotaan, että eläkeikäisenä alkaisi puutarhanhoito kukoistaa. Siihen asti ihailen ostoruusuja:

Tiistai-illan jumppa!

Päivä oli aurinkoinen, mutta töiden jälkeen en ehtinyt(=jaksanut) lähteä houkuttelevasta säästä huolimatta lenkille. Siispä illalla täytyi tehdä jotain: ensin tunnin aerobic, joka oli mukavan vauhdikas, mutta ei liikaa. Aerobicin jälkeen kipin kapin lähellä olevaan uimahalliin ja eikun veteen.

En ole varsinainen uimari, mutta sinnittelin uimalla 45 min yhteen menoon, mikä karkeasti laskien tiesi lähes kilometrin mittaista uintijakoa.  Tosin mukanani ollut ui kaiken kaikkiaan 2500 metriä, joten oma suoritukseni oli vaatimaton.  Silti olen ihan ylpeä illan liikuntasaldosta.

Kotiin tultua maistui tee ja lappilainen rapea rieskanäkkäri:nam oli hyvää!  Nyt täytyy vähän tehdä vielä töitä ja sitten nukkumaan.

Kesää jo odotellaan

Todella tuntuu ja onkin vielä talvi, mutta on jo mukava suunnitella kesän ja vaikkapa juhannuksen viettoa. Vaihtoehtoja on kotona terassilla juhannuskoivujen varjossa, omalla mökillä ja aamukahvit laiturin nokassa tai vaikkapa Lapin äidin laajoilla erämailla erämökissä.  Siis mikään etelänvilinä ei kiehdo. Juhannuskokot ovat tietysti yksi Keski-Suomen vetovoimatekijä.

Joku juhannus jossain

päin keskistä Suomea!

No yksi fakta on Suomen juhannuksesta: sataa vettä ja on niin kylmä!  Kokonaisuudessaan toivotaan kuitenkin, että ensi kesä lienee taas yhtä helteinen kuin mennytkin.  Ukonilmat eivät kylläkään kuulu mieli-ilmoihini. Jotenkin silloin tuntee itsensä todela pieneksi ja voimattomaksi!

Sateise kesän sattuessa hakeudutaan tänne :)

Maaliskuu maata näyttää tai sitten ei!

Maaliskuussa pitäisi lumien jo sulaa, mutta mitä vielä. Tänään on tuullut ja ilma on kuin tammikuussa, kuten meteorologi Pekka Pouta aamulla sanoi.  Ulkona meinaa todella paleltua ja tuuli paiskata ojan pohjalle. No eipä sitten niin kevätä :)

Vaalikonetta pukkaa joka sivustolla  www.vaalikone.iltasanomat.fi, http://www.mtv3.fi/uutiset/vaalit/index.shtml/1242972 ja vastaukset ovat aina erilaiset, vaikka itse omasta mielestään ei mielipidettään muuta.  Puolueen toki jo tiedän, mutta oma valinta on vielä hakusassa. Onneksi on muutama viikko aikaa noiden ehdokkaitten kalastella ääniä. Ei ole helppoa sekään!

Nyt olisi kyllä lottopotti tarpeen, kun vielä on historian huikein jotain yli 7 milj. euroa.  Mitäpä sitä sillä rahalla tekisi? Hankkisin kesämökin enkä muuta tarvitsisikaan.  Voi että odotan kesää ja pyöräilyaamuja ja sitten kun olisi tuo mökki...

Lunta

Lauantaiaamuna herätessäni tein havainnon, että oli satanut uutta lunta, vaikka vanhaakin on ihan yllin kyllin vaikka muille jakaa.  Koko aamupäivän on sadellut kohtalaisen isoin hiutalein. Lienee kuitenkin iltapäivään mennessä seljennyt tuo taivas.

Eilen illan kokous oli rentouttava, koska ensin ruokailtiin sen seitsemn sortin pöydästä, sitten kokoustettiin tärkeistä asioista ja päätteeksi keilattiin tunnin verran.  Keilaaminen oli tietysti huippua ja paljon kaatoja :). Keilasimme "leikkimielellä" enkä ottanut edes tulostetta miten onnistuimme.  Onneksi meitä oli vain kaksi rataa kohden, joten mukavasti sai tällaista liikuntaa!

Pienestä lumisateesta huolimatta lähden tavanomaiselle noin 5 km pituiselle kävelylenkille.  Joskus tulee käveltyä pitempäänkin kun tuntuu niin hyvältä.  Pakkanen ei ole kiusana, mutta jonkin asteinen tuulenvire näyttää olevan.  Lenkin jälkeen on mukava mennä lämpimään saunaan ja vain nautiskella olostaan.

Viikonloppua

Viikonloppu oli loppujen lopuksi aika keväinen, sillä aurinko paistoi täällä päin ja jopa tuntui lämmittävänkin.  Terassi lakaistiin lumesta puhtaaksi, jotta saapi pian katsella kalusteita siihen :)
Hiihtokelit ovat toki parhaimmillaan ja niinpä tänään piti suksitella muutamia kilometrejä valmista latupohjaa pitkin.  Sukset luisti ja tihkoi samanaikaisesti!  Siis vika ei ole hiihtäjässä vaaan aaina välineissä tai kelissä.

Hieman tuo maailman tilanne Japanin suunnassa huolettaa.  Millaisia seurauksia koko maailman eko- ja taloussysteemille noin mittavista maanjäristyksistä, tsunameista ja ydinvoimaloitten ongelmista onkaan?  Kerrotaanko tilanteesta oikeata totuutta vielä tässä vaiheessa tai kuka totuuden tietäisikään, koska tilanne on vasta hahmottumassa viranomaisillekin.

Päivällä katselin niin kirkasta auringonpaistetta ja mieleeni hiipi pelottava asia jos tuollaiset luonnonkatastrofit aikaan saavat golf-virran suunnan muuttumisen tai pimentävät auringon kokonaan! Eipä ihminen paljoa mitään voi, jos asioita ei etukäteen mietitä tarkoin, jos sittenkään.

Torstaina

Tänään hankin kera anopin ja tyttären kevään juhlia varten erilaisia juhlakankaita. Olen löytänyt hyvän, osaavan ompelijan ja hänelle annettiin tehtäväksi tehdä kolmelle naiselle kevään juhlia varten asut: vihreää, lilaa on ainakin tulossa :) Lopputulos on myöhemmin nähtävissä.

Asiointi on helppoa, kun asiakaspalvelija osaa työnsä ja on aidosti kiinnostunut asiakkaan asiasta.  Asiakaspalvelijan pitää katsella ja kuunnella kyselyjen lomassa, jotta loppututloksesta on odotettavissa jotain onnistunutta.

Harrastus

Värikylläiset villasukat

Villasukkien kutominen on tullut viime talvena harrastukseni piiriin ja sama innostus on jatkunut tämän talven.  Valitettavasti en ole pitänyt lukua kuinka monet sukat olen tehnyt, mutta aika monet.  Joku varmaan jo "pelkää" saavansa lahjaksi taas sukat  :)

Uusien värien ja mallien miettiminen on tosi mielenkiintoista. Tällä hetkellä teen kauniin punaisesta, jossa sekä varressa että terässä valkoisia kierroksia siten, että yksi valkoinen, yksi punainen viisitoista kertaa!  Nämä sukat ovat kokoa 39 varsi on hieman tavanomaista (ohjeen mukaista) pidemmät.

Mitähän tekisi seuraavaksi?

Hiihtolomalla

Mukavaa on ollut hiihtolomalla nyt kun tuo kiusallinen flunssa antaa periksi.  Olen vaeltanut Lapin tuntureilla, uinut Vesihiisi -uimalassa ja hoitanut koiraa. Ruoka on maistunut hyvin ja on ollut hyvää seuraa. Ihanaa viettää aikaa oman tyttären, hänen poikakaverin ja koiran seurassa kera oman miehen <3. Lisäksi tämä Suomen maa ja on se vaan niin ihmeellinen Suomen luonto ja miten kaunista on.

Pakkasaika on ihan ok, mutta vaeltaminen tuulisilla tuntureilla on paljon miellyttävämpää, kun mittarilukema on vain muutaman asteen miinuksen puolella. Ihmisen pitää muistaa käyttää luontoa, mutta vain oikein. Onneksi noita nuotiopaikkoja on tehty, joten valkean teko on turvallista ja saa rauhassa ihalilla nuotiotulia.  Metsissämme on mukava hilajisuus ja vain kuukkelin viserrys kuului ajoittain. Poron jälkiä näkyi, mutta ei eläimiä.

Huomenna alkaa matka kohti kotia. Kotona tämän kevään abi pakertaa lukuloman merkeissä ja omat ansiotyöt kutsuvat :)

Kevättä kohti

Aikaa on kulunut ja on hienoa todeta kevään merkkejä hyytävän talven jälkeen. Että osasikin olla kylmää aina marraskuulta asti.  Kuvan dandiedinmontinterrieri silti nautti talvisäästäkin!

Jokin aika sitten tapasin opiskelukaverini vuosikymmenten takaa.  Oli ilo muistella menneitä ja kuulla mitä tähän oäivään kuuluu.  Ihmisen elämänpolku vaan on merkillinen paljon tapahtuu, mutta toisaalta ei mitään sen kummenpaa.

Tulevan kevään aikana on monenlaista koetusta itse kullakin, mutta  toivotaan voimia jaksaa suoriutua niistä.  Innolla odotan ehkä eniten kesäaamuja ja pyöräilyä järven ympäri, jolloin kertyy reilut 20 km matkaa ja pyöräily pitää suorittaa heti kuuden jälkeen jokaisena arkiaamuna.