Olen joutunut kehittämään uusia liikuntamuotoja, koska talvella menetin uskollisen lenkkikaverini. Lähes 14 vuotta lenkille kuin lenkille lähti säässä kuin säässä aina yhtä iloisena Suomen pystykorva. Joskus koiran tapoihin kyllästyin lenkin aikana, kun se olisi halunnut tutkia kaikki mahdolliset tolpat hajuineen. Monesti ajattelen ottavani koiran mukaan, mutta häkki on typötyhjä. Ressua kaipaamme!Uutta koiraa en tässä vaiheessa halua, vaikka kuinka ihana onkin. Sitä paitsi tuolta pohjoisesta aina silloin tällöin tulee sellainen "lyhytjalkainen", mahdottoman älykäs, itsepäinen Remus-herra, joka onneksi jaksaa lähteä lenkille. Itsepäisyys täytyy vaan useimmiten kitkeä alkumatkasta pois, niin sitten luistaa vauhdilla loppulenkki:)
Mielenkiinnolla luen blogiasi. Pakko kommentoida tätä, koska minullakin on aikoinaan ollut Ressu -niminen koira, mutta se oli sekarotuinen. Nyt on kotona Onni-käppänä =)
VastaaPoistaEn ole ollut varsinainen koiraihminen, mutta pakko tunnustaa, että eläimiin kiintyy. Pystykoira oli niin ihana ja aina valmis lenkille. Nyt tytöllä on dandie-terrieri, ja tämä koira on aivan käsittämättömän iisas ja osaa olla myös ovela ja varsin jääräpää. Koira on vain lomien aikaan meillä, mutta silti se tuntuu tärkeältä.
VastaaPoistaJahas, uusi rotu on kehitetty: "Pystykoira" :D
VastaaPoistaIhana kuva Ressusta, niin iloinen!
Kirjoitusvirheitä löytyy :)
VastaaPoista