"Hän lähti,oven suuhun ja kynnyspuulle jäi kaipaus kukkimaan,se kuiskaa ikävän teille,ei erhettä milloinkaan tee,elämän antaja meille,vaikka tänään tuntuukin niin,sydän kuitenkin Jumalan teille jää itkien kiitoksiin."
16.12.1928-25.8.2011
tiistai 30. elokuuta 2011
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Niitä,näitä
Aika kuluu helposti ja taas on takana yksi kesä ja edessä uusi lukuvuosi, joka on monellakin tapaa erilainen. Suurin muutos lienee se, että nuorempikin lapsista lähtee opiskelemaan yliopistooon ja "jättää" kodin tyhjäksi.
Nautin kovasti siitä, että nuoret saavat haluamansa opiskelupaikan, totta kai. Tiedän etteivät hekään siirry helppoon tilanteeseen. Nuoret joutuvat miettimään miten opinnot edistyvät, miten rahat riittävät jne. Omassa tilanteessa koti hieman rauhoittunee ja saamme aikaa aviopuolison kanssa harrastaa ehkä jotain uutta. Liikunta on tarpeen ja terveyttä ylläpitävä, joten sitä lisäämme viikko-ohjelmaan. Pitää vähän vielä odotella kansalaisopiston ohjelmaa ja katsoa sitten onko uutta tarjolla.
Toisaalta tämä syksy on erilainen ja hieman pelottava, koska äitini joutuu (pääsee) sydänläpän leikkaukseen ja se on niin ajankohtainen asia kuin ensi viikon asia. Pelottaa, mutta antaa toivoa elämän jatkumisella. Aina leikkaukseen liittyy riskejä ja vasinkin kun tulee ikää, mutta on huolestuttavaa kun äitiä ahdistaa ja tuntuu välillä että henki loppuu. Vanhenemisen huomaa tälläkin tapaa ja sen pelon, että menettää itselleen rakkaita ihmisiä. Ihmiselo on merkillistä ja välillä ihan käsittämätöntä.
Eilen olimme kummipojan rippijuhlissa Keski-Suomessa. Konfirmaatio tapahtui Taulumäen kirkossa Jyväskylässä. Oli mukavan nuorekas messu ja pappi todella puhui nuorille. Muutenkin tuntuu että keskisuomalaiset ovat leppoisia ihmisiä eikä turhia kiirehditä. Kodin juhlassa oli tarjolla hyvää lihakeittoa lisukkeineen ja tietysti kahvia; välikahveilla huomioitiin minun aina kolottavaa kahvihammasta :) Illan suussa ajelimme kotia kohti, silä vanhempi tytär oli porukoineen tullut kotiin Rovaniemeltä. Kuvioihin kuuluu kohta kaksi vuotta täyttävä Remus.
Nyt onkin sitten aika suunnitella ensi viikon töitä. Huomenaamuna nuorempi lähtee seikkailuseminaariin ja vanhempi suuntaa opiskelupaikkaansa Rovaniemelle. Me vanhukset täällä kotona käymme töissä ja pidämme kotia yllä :)
Nautin kovasti siitä, että nuoret saavat haluamansa opiskelupaikan, totta kai. Tiedän etteivät hekään siirry helppoon tilanteeseen. Nuoret joutuvat miettimään miten opinnot edistyvät, miten rahat riittävät jne. Omassa tilanteessa koti hieman rauhoittunee ja saamme aikaa aviopuolison kanssa harrastaa ehkä jotain uutta. Liikunta on tarpeen ja terveyttä ylläpitävä, joten sitä lisäämme viikko-ohjelmaan. Pitää vähän vielä odotella kansalaisopiston ohjelmaa ja katsoa sitten onko uutta tarjolla.
Toisaalta tämä syksy on erilainen ja hieman pelottava, koska äitini joutuu (pääsee) sydänläpän leikkaukseen ja se on niin ajankohtainen asia kuin ensi viikon asia. Pelottaa, mutta antaa toivoa elämän jatkumisella. Aina leikkaukseen liittyy riskejä ja vasinkin kun tulee ikää, mutta on huolestuttavaa kun äitiä ahdistaa ja tuntuu välillä että henki loppuu. Vanhenemisen huomaa tälläkin tapaa ja sen pelon, että menettää itselleen rakkaita ihmisiä. Ihmiselo on merkillistä ja välillä ihan käsittämätöntä.
Eilen olimme kummipojan rippijuhlissa Keski-Suomessa. Konfirmaatio tapahtui Taulumäen kirkossa Jyväskylässä. Oli mukavan nuorekas messu ja pappi todella puhui nuorille. Muutenkin tuntuu että keskisuomalaiset ovat leppoisia ihmisiä eikä turhia kiirehditä. Kodin juhlassa oli tarjolla hyvää lihakeittoa lisukkeineen ja tietysti kahvia; välikahveilla huomioitiin minun aina kolottavaa kahvihammasta :) Illan suussa ajelimme kotia kohti, silä vanhempi tytär oli porukoineen tullut kotiin Rovaniemeltä. Kuvioihin kuuluu kohta kaksi vuotta täyttävä Remus.Nyt onkin sitten aika suunnitella ensi viikon töitä. Huomenaamuna nuorempi lähtee seikkailuseminaariin ja vanhempi suuntaa opiskelupaikkaansa Rovaniemelle. Me vanhukset täällä kotona käymme töissä ja pidämme kotia yllä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)